Leptospiroosi

Aiheuttaja:

  • Spiraalinmuotoinen pieni bakteeri (spirokeetta): Leptospira
  • Monia eri serotyyppejä: esim. L. pomona (erityisesti sika), L. canicola, 
    L. icterohaemorrhagiae, L. grippotyphosa, L. hardjo (erit. nauta), L.bratislava jne.

 

Esiintyvyys:

  • Zoonoosi! Esiintyy eri eläinlajeilla ja ihmisellä. Tartunnan kantajina toimivat ennen kaikkea jyrsijät (rotta, hiiri), tuotantoeläimet (sika, nauta, lammas, vuohi) sekä lemmikkieläimet (koira).
  • Esiintyy kaikkialla maailmassa; kosteus ja lämpö edistävät oireellisten tapausten esiintymistä (endeemiset alueet). Riski: seisovat vedet, lätäköt yms.
  • Suomessa harvinainen: Tilannetta on kartoitettu EELAn ja ETT:n yhteistyönä tutkimalla satunnaisotantana teurastamolle tulleiden sikojen verinäytteitä. Vuonna 1998 todettiin yleensä varsin alhaisia vasta-ainetasoja (lähinnä L. bratislava, L. hardjo) 8,8 %:ssa ja vuonna 1999 16,8 %:ssa tutkituista näytteistä. Vasta-ainepositiivisten eläinten lukumäärissä oli tilakohtaisesti varsin suuriakin eroja, mikä viittaa sikala- ja parttiakohtaiseen esiintymiseen. Tuontanto-olosuhteista ja hygieniatasosta riippuu, muodostuuko leptospiroosista tilakohtainen ongelma.

 

Leviäminen:

  • Erittyy virtsaan ja leviää virtsan saastuttaman veden, rehun, sperman jne. kautta. Huom! Kantajaeläimet voivat erittää virtsassaan kuukausia parantumisen jälkeenkin!
  • Tartunta saadaan limakalvojen (silmä, suolisto) tai vaurioituneen ihon kautta.
  • Aiheuttaa pitkäkestoisen immuniteetin, joka suojaa uudelta tartunnalta.

 

Itämisaika:

  • 7-14 vrk

 

Oireet:

  • Tuotantoeläimillä useimmiten oireeton
  • Luominen: lehmä tiineyden viimeisellä kolmanneksella, emakko viimeisten 2-3 tiineysviikon aikana (eri aikaan kuolleita sikiöitä)
  • Emakoilla tiinehtymättömyys
  • L. pomona voi aiheuttaa sioilla keltataudin (ikterus)
  • Naudoilla harvoin akuutti leptospiroosi: kuume yli 40°C, ripuli, keltatauti, verinen maito

 

Diagnoosi:

  • Ei tyypillisiä kliinisiä oireita eläimillä
  • Varmistettava aina laboratoriotutkimuksin: vasta-ainetaso > 1:100 agglutinaatiotestillä tulkitaan positiiviseksi.
  • Karjaongelma: tutkittava useita eläimiä samasta karjasta ja seurattava vasta-ainetason muuttumista.

 

Hoito:

  • Herkkä useille antibiooteille
  • Antibioottihoito tehokkain, kun se annetaan varhaisessa vaiheessa tartunnan jälkeen
  • Dihydrostreptomysiini (DHS) 25 mg/kg (injektio) saattaa katkaista myös kroonisen kantajuuden (ei varmaa tutkittua tietoa)

 

Vastustus:

  • OIE:n listaama eläintauti
  • Luokitus Suomessa: välittömästi Eviralle ilmoitettava tarttuva eläintauti
  • Rokotus käytössä maissa, joissa suuri ongelma (esim. USA); ei Suomessa

 

Torjunta tilatasolla:

  • Tuontieläinten tutkimus ja/tai DHS-käsittely riskiperusteisesti
  • Rottasota!
  • Puhdas juomavesi! Ei luonnonvesiä juomavetenä (lätäköt, ojat)!
  • Rehujen suojaus
  • Hedelmällisyysongelmien yhteydessä Leptospiratutkimus
© ETT ry