Nautojen tarttuvat taudit

Suomessa nautojen vakavat tarttuvat taudit ovat harvinaisia. Vuosikymmeniin meillä ei ole todettu suu- ja sorkkatautia, luomistautia tai nautatuberkuloosia. Myös naudan tarttuva leukoosi ja IBR päihitettiin jo 1990-luvulla. BSE:tä meillä todettiin yhdellä ainoalla naudalla vuonna 2001. Bluetongueta eli sinikielitautia, jonka tyyppi 8 -tartunta levisi laajalle Keski- ja myös Pohjois-Eurooppaan aiheuttaen mittavan rokotuskampanjan, meillä ei ole todettu ollenkaan.

Paratuberkuloosia meiilä on todettu liharotuisilla naudoilla muutamia tapauksia vuosina 1992-2000. Lypsykarjoista tartuntaa ei ole löytynyt.

Suomessa todetaan vuosittain joitakin uusia pälvisilsatartuntoja. Samoin tarttuvien sorkkasairauksien merkitys on tuntunut viime vuosina entisestään korostuvan. Salmonellatapausten määrä suomalaisissa nautakarjoissa on pysynyt jo vuosia erittäin alhaisena, alle 10 uutta tilaa saa tartunnan vuosittain.

Suomi on myös käytännössä vapaa BVD-tartunnasta. Vain muutamalla yksittäisellä tilalla on jäljellä vanhempia eläimiä, joilla on vielä BVD-vasta-aineita. Viruserittäjät hävittämällä tartunta on saatu kuriin, eikä se maan sisällä enää aiheuta rajoituksia tai toimenpiteitä karjakaupassa.

Eläintautien oireiden tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta mahdolliset uudet tartunnat saadaan nopeasti kiinni.

© ETT ry